21 tarinaa verkkojournalismista

Kirjani Livenä ja läsnä – Verkon uudet juttutyypit on nyt julki!

Kirjassa lupaan, että täältä löytyy linkit kirjan esimerkkehin, ja tässä ne ovat! Haastattelin yhteensä 21 jutun tai julkaisun tekijöitä, jotka kertovat omista opeistaan.

 

1. Tekstimuotoinen liveseuranta kertoo tärkeimmän hetkessä (s. 52)
   Aamulehti: Tampereen valtuusto päättää ratikasta vihdoin tänä iltana – seuraa historiallista kokousta livenä
2. Mikä saa ihmiset tuijottamaan kalliolla piipahtavaa norppaa? (s.56)
   WWF Suomi: Norppalive
   

3. Ihmiset järjestävät itse tapahtumia ohjelman ympärillä (s. 60)
   VPRO Tegenlight: Meet Ups (tapaamiset)

4. Multimediatarina kuvakäsikirjoitettiin seinälle (s. 80)
   Yle: Ihmiskoe
   
5. Tarina vastaa Instagram-kuvan herättämään kysymykseen (s. 84)
   Neil Shea: Instagramin teksti-kuvaparit
6. ”Eräänä kesäiltana Seppo kaatui ja kuoli” – otsikoista on tullut itsessään pieniä tarinoita (s. 89) HS.fin tarinalliset otsikot:

   ”Kahteen päivään vanhemmat eivät kuulleet mitään, sitten Sante- ri, 18, löytyi kuolleena – päihdekuolemaan liittyy vaiettua häpeää ja syyllisyyttä”

   ”Pääkaupunkiseudun bussiliikenne oli sekaisin, koska asiakas antoi palautetta, kuljettajalle kerrottiin siitä, ja esimies läimäytti oven kiinni luottamusmiehen edestä”

   ”Eräänä kesäiltana Seppo kaatui ja kuoli – se oli vakava paikka, sillä tämä raivokas nero yksin tiesi kaiken siitä, miten Suomen ydinjäte haudataan turvallisesti”

7. Projekti lupasi seurata muutosta, kävi miten kävi (s. 112)
   Ylen A-studio: Hoivakoti kuntoon
   

8. Toimittaja ei ehdi tehdä satoja kyselyjä kasvokkain, mutta iso joukko ehtii (s. 117)
   Correspondent: Nieuw in Nederland (Uusi Hollannissa) -projekti
   Projektijuttujen kooste

9. Ikijuttu tiivistää ja taustoittaa oleellisen yhdestä aiheesta (s. 120)
   Aamulehti: Raitiotie rakennetaan Tampereelle – Tämä kaikki tiedetään ratikkahankkeesta
10. Blogi on kirjoittajansa, kolumni koko välineen omaisuutta (s. 139)

    Katja Lahden Project Mama -blogi ja Helsingin Sanomien verkkokolumnit

11. Keskustelun vetäjässä on 85 prosenttia omaa persoonaa, loput toimittajaa (s. 143)

    Yle: Jenny ja läskimyytinmurtajat -Facebook-ryhmä

12. Podcast on juttelua kolmen kesken: Johannan, Jonnan ja sinun (s. 148)
    Johanna Laitinen ja Jonna Tapanainen: Sivumennen
13. Verkkosivusto syntyy kymmenien retkeilijöiden yhteistyönä (s. 176)

    Retkipaikka-sivusto ja -yhteisö

14. #kysypresidentiltä yhdisti tubettajien ja toimittajien osaamisen (s. 179)
    Demi: #kysypresidentiltä
15. Yleisö rakastaa spekulointia, tarjotaan sille siis sitä (s. 183)

    Helsingin Sanomat: Game of Thrones -jaksoarviot ja blogi

16. Murretesti kertoo, millainen sinä olet (s. 200)
    HS: Mistä päin Suomea olet kotoisin? Testaa, tietääkö HS:n murretesti vastauksen
17. Kone tarjoaa valtavan data-aineiston henkilökohtaisesti ja kevyesti (s. 202)

    HS: Selvitä Kuukausiliitteen Luokkakoneella, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut

18. Mitä Jenna, 13, tästä ajattelisi, oli kysymys draamapelin suunnittelijoiden mielessä (s. 206)
    Yle: Olivia_17
    
19. Opeta yleisöä – mutta salaa ja viihdyttävästi (s. 234)

    The New York Times: The Fine Line

20. Yleisö valitsee selitysvideoiden aiheet (s. 238)
    Yle Kioski: TLDRDEEP
    
21. Kongon sodan sissi tulee olohuoneeseesi (s. 245)

    Karim Ben Khelifa: The Enemy (Vihollinen)

Kotisivu on kuollut!

Tämä ei sitten ole mikään jäähyväiskirje. En ainakaan ole suunnitellut sitä sellaiseksi. Uskon, että tällä blogilla ja sivulla on vielä joku sija ja tehtävä – en vain juuri nyt oikein tiedä, mikä.

Perustin äskettäin oman Facebook-sivun, jota kutsun fblogiksi. Julkaisen linkkejä ja ajatuksia omasta alastani, median kehityksestä. Jostain syystä facebookmainen kirjoittaminen on niin paljon helpompaa ja tavoittaa paljon enemmän ihmisiä, jotka muutenkin hengaavat FB:ssa. Twitter taas – käytän toki sitäkin, mutta lyhyt ilmaisu on joskus vaan liian lyhyt.

Tänään julkaisin ekan juttuni – tai blogaukseni, miksi sitä nyt haluaa kutsua – Mediumissa, kollektiivisella blogialustalla. Kun itse haluan oppia jotain omasta alastani, journalismista ja sen kehityksestä, menen sinne. Ja opin joka kerta valtavasti. Siksi halusin itsekin julkaista samaa aihepiiriä käsittelevän tekstini siellä.

Kuten sanoin, tämä ei ole jäähyväiskirje, mutta tätä todennköisemmin ajatuksiani löytää lähitulevaisuudesta Facebookista ja Mediumista.

 

Tämä ei ole blogi

Tämä teksti, jota nyt kirjoitan, ei ole blogi. Jostain syystä blogikirjoituksia, blogitekstejä, on alettu yleisesti blogeiksi kutsua. Blogi on tämä koko kokonaisuus, jossa on paljon blogitekstejä. Jotkut käyttävät myös blogausta puhuessaan tekstistä, ei vain verbinä (jolloin oikeampi termi on tietysti kahdella g:llä).

Monet kutsuvat tekstejä myös postauksiksi, mikä ei ole yhtään sen parempi kuin blogi. Anglismi.

On totta, että blogikirjoitus on pitkä ja hankala sana. Blogi olisi ytimekkäämpi, selkeämpi, napakampi. Siksi sitä käytetäänkin. Pitäsköhän antaa periksi ylivoiman ja käytännöllisyyden edessä, ja alkaa käyttää sitä itsekin?